”Olemme niin tottuneita ihmisen muokkaamiin maisemiin, että luonnontilaisen metsän kasvot uhkaavat kadota mielestämme.”
Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo
Pohjoistuulen metsä on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon valokuvataiteelliseen tutkimukseen perustuvan metsätrilogian päätösosa, jossa kolmekymmenvuotinen työ metsäaiheiden parissa kiteytyy. Trilogian aiemmat osat ovat suomalaista metsämytologiaa luotaava Puiden kansa (1997) ja metsätalouden varjopuolia kuvaava Metsänhoidollisia toimenpiteitä (2009). Pohjoistuulen metsä on kuvaus luonnonmetsistämme elämää ylläpitävänä monimuotoisena tilana. Se kuvaa niitä rikkaita ekosysteemejä, joita pohjoiset havumetsämme parhaimmillaan ovat. Näyttelyssä käsitellään myös metsäluonnon uhanalaistumista ja häviämistä.
Jo vuosien ajan Kovalainen ja Seppo ovat kulkeneet viimeisissä koskemattomissa luonnonmetsissä Lapin perukoilla sekä itäisellä rajalla ja kuvanneet metsien muutosta. Kovalaiselle ja Sepolle taide on aktivismin ja luonnonsuojelutyön väline. Näyttelyn valokuvien ja videoteosten kautta tavoite on lisätä ymmärrystämme ja haastaa vallitsevaa käsitystämme metsästä. Metsä on suomalaisille ylpeyden aihe ja hyvinvoinnin lähde. Mutta mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme suomalaisesta metsästä? Harvalla meistä on ollut mahdollisuutta kokea metsää, joka olisi saanut kasvaa omilla ehdoillaan vuosisatojen ajan ja jota rikkaat eliöyhteisöt hallitsevat. Olemme tottuneet puhumaan metsästä tarkoittaen talousmetsää, jota ihminen muokkaa, vaikka tärkeää olisi tunnistaa ero luonnonmetsän ja talousmetsän välillä.
Luonnonmetsä tarkoittaa metsää, jossa eri-ikäiset ja erilajiset puut ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja jotka ovat tuhansien kasvien, sienten, eläinten, alkueliöiden, arkkien ja bakteerien muodostamia eliöyhteisöjä. Valtaosa metsistämme on tehometsätalouden takia muuttunut olennaisesti erilaisiksi kuin mitä ne olisivat luonnostaan. Luonnontilaisia eli koskemattomia metsiä on metsistämme enää vain noin 1 %. Metsiä, joissa ihmistoiminnan vaikutus ei ole ratkaisevasti muuttanut luonnonmetsän rakennetta ja lajistoa, on vielä jäljellä hiukan enemmän, mutta nekin hupenevat hakkuissa.
