Näkötorni Pöllyvaaralle rakennettiin jo vuonna 1887 Kajaanin Matkailijayhdistyksen toimesta. Tärkeimpiä puuhamiehiä asiassa olivat Hannes Gebhard ja Herman Renfors. Esikuvana oli jo tuolloin kuuluisa Puijon torni Kuopiossa. Ensimmäisen näkötornin suunnitteli arkkitehti Jac. Ahrenberg, joka juuri noihin aikoihin oli Kajaanissa valmistelemassa Kajaanin linnan restaurointitöitä. Ahrenbergin käsialaa ovat myös Kajaanin nykyinen kirkko vuodelta 1896 sekä seminaarin alkuperäiset rakennukset.
Pöllyvaaran ensimmäinen näkötorni, josta ei ole säilynyt kuvia, osoittautui kuitenkin tarkoitukseensa liian kevytrakenteiseksi. Korjausyritykset eivät auttaneet asiaa, ja vuonna 1913 päätettiin rakennuttaa uusi torni. Apua suunnittelutyöhön pyydettiin Suomen matkailijayhdistykseltä hyvin tuloksin: uuden tornin piirustukset laati arkkitehti Lars Sonck, yksi Suomen merkittävimmistä jugendkauden arkkitehdeista.
Tarjouskilpailu Pöllyvaaran näkötornin rakentamisurakasta järjestettiin maaliskuussa 1914. Urakan sai tehtäväkseen Ville Rissanen läheisestä Teppanasta, jonne uuden asuinalueen – nykyinen ”vanha Teppana” – rakentaminen oli alkanut pari vuotta aiemmin. Näkötornin juhlavat avajaiset pidettiin 16. kesäkuuta 1914. Avajaiskesänä tornissa kävi 3300 vierailijaa, mikä syrjäisessä parintuhannen asukkaan kaupungissa oli suuri määrä. Seuraavien 25 vuoden ajan torni – jonka pohjakerroksessa toimi myös pieni kahvila – oli tärkeimpiä käyntikohteita Kajaaniin kesäaikaan saapuville matkailijoille.
Talvi- ja jatkosodan aikana puolustuslaitos otti Pöllyvaaran näkötornin käyttöönsä ilmavalvontatorniksi. Jatkosodan aikana vesikatto purettiin näkyvyyden parantamiseksi, jolloin yläosa jäi säiden armoille. Kun torni vuonna 1944 luovutettiin takaisin matkailijayhdistyksen hallintaan, se oli pahoin rappeutunut.
1940-luvun lopulla yritettiin löytää keinoja Pöllyvaaran tornin pelastamiseksi. Korjaustöihin tarvittavaa rahoitusta oli kuitenkin vaikea saada, ja tosiasia ilmeisesti oli se, että torni olisi käytännössä jouduttu rakentamaan uudestaan. Niinpä ainoaksi ratkaisuksi nähtiin tornin myyminen purettavaksi eniten tarjoavalle. Asiasta ilmoitettiin paikallisessa lehdessä 29.3.1949, minkä jälkeen torni siirtyi teppanalaisen teknikko Sulo Mannermaan omistukseen.
Suullisen perimätiedon mukaan Pöllyvaaran näkötornin hirret päätyivät autoliikettä Teppanassa pitäneen Mannermaan perheen pihaan saunahirsiksi. Mannermaan talo sijaitsi vanhan Teppanan laidalla Kuurnantien ja Samuelintien kulmassa. Pöllyvaaran näkötornin perustukset ovat yhä paikoillaan vaaran korkeimmalla kohdalla, Seppälään johtavalta kävelytieltä lähtevän polun päässä.
Kirjallisuutta:
Raili Kauppila: Pöllyvaaran näkötorni. Artikkeli teoksessa ”Linnan virran tuolla puolen”, toim. Kalle Sillman ja Pieti Aulis. Jyväskylä 2004.