Sotavuosina maakunnan ainoa kaupunki Kajaani oli Kainuun suurin taajama sekä tärkeä teollisuus- ja varuskuntakaupunki. Rautateineen se oli merkittävä armeijan huoltokeskus, ja sen välittömässä läheisyydessä Seppälän alueella toimi talvisodan aikainen operatiivinen sodanjohto. Niinpä heti sodan alkaessa tiedettiin, että Kajaani tuskin tulisi välttymään vihollisen pommituksilta, ja hälytysvalmiudessa oltiin heti sodan ensi päivistä alkaen.
Talvisodan aikana annettiin Kajaanissa kaikkiaan 132 ilmahälytystä, ensimmäisen kerran jo kolmantena sotapäivänä 2. joulukuuta. Varsinaisia pommituksia oli 13, osa niistä vähäisiä. Ennen tammikuun puoliväliä vihollisen pommikoneita nähtiin kaupungin yllä vain kaksi kertaa: 27. joulukuuta ja 4. tammikuuta. Pommitusten pääkohteina olivat rautatieaseman seutu, kasarmialue sekä Seppälän alue. Jälkimmäinen pommitus vaati ensimmäisen ihmishengen: yksi sotilas sai kasarmialueella surmansa pommin sirpaleista.
Tammikuun puolivälissä tilanne paheni. Venäläiset joukot olivat kärsineet tappion Suomussalmen rintamalla, ja Kuhmossa käytiin ankaria taisteluja. Suunnitellun ohimarssin sijasta vihollinen oli joutunut perääntymään, minkä vuoksi kaikki keinot oli otettava käyttöön. Yhdeksi tavoitteeksi tuli pelon herättäminen ja kotirintaman taistelutahdon murtaminen. Pahimmin tämän kokivat kajaanilaiset suurpommituksessa 7. helmikuuta.
Tuona päivänä Kajaania pommitti kaikkiaan 45 viholliskonetta, jotka pudottivat kaupunkiin noin 2000 räjähdys- ja palopommia. Tarkoitus oli selvästi saada aikaan niin paljon tuhoa kuin mahdollista. Pahiten pommituksesta kärsi aivan kaupungin ydinkeskusta: Linnankadun varsi sekä Kauppakatu Koivukoskenkadulta aina seminaarille ja sairaalalle asti. Arvioiden mukaan tuhoutuneita rakennuksia keskustassa oli 60-70. Vaatimattomampia talous- ym. rakennuksia ei ilmeisesti mukaan laskettu.
Koska Kajaani ei kuulunut pakkoevakuoitavaan alueeseen, jatkuvat pommitukset vaativat myös siviiliuhreja. Suurpommituksessa menehtyi neljä henkeä, joista yksi 10-vuotias lapsi. Kaikkiaan Kajaanin pommituksissa surmansa sai kymmenen henkeä. Sodan loppuvaiheessa – etenkin suurpommituksen jälkeen – suuri osa vielä paikalla olleesta siviiliväestöstä noudatti viranomaisten antamaa suositusta poistua vapaaehtoisesti kaupungista.
Kirjallisuutta:
Kauppila, Raili: Kajaanin pommitukset. Teoksessa 105 päivää. Uhri ja valkoinen kuolema Kainuussa 1939-1940. Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani 1990.