Hevosia on kautta aikain käytetty työvoimana metsissä vetämässä rakennushirsiä ja polttopuita. Hevosen merkitys metsätöissä korostui, kun metsäteollisuus sahoineen ja paperitehtaineen tarvitsi 1800-ja 1900-luvun vaihteesta lähtien suuret määrät puuraaka-ainetta.
Savotoilla puut kaadettiin talvella ja ne piti lumen aikaan myös kuljettaa vesiteiden varsiin. Yhtenä vanhana taitekohtana puukuljetusten päättymiselle pidettiin Kevät-Maariaa eli 25. maaliskuuta olevaa Marian ilmestyspäivää. Sananlaskussa sanottiin: ”Marjan päivästä reet orrelle”. Kainuussa ja muualla Pohjois-Suomessa hevoskuljetukset jatkuivat toki pitempäänkin lumitilanteen mukaan.
Työvoima savotoille tuli pääasiassa pientiloilta ja hevosmiehet olivat yleensä pientilojen isäntiä. Hevoset olivat tottuneet metsätöihin jo kotitilallaan, mutta savotoilla työ oli paljon raskaampaa: kuormat suuria ja työpäivät pitkiä. Ongelmana oli välillä puutteellinen ravintokin. Vielä 1950-luvullakin hevosille on jouduttu paikoin syöttämään rehuviljan seassa selluloosaa.
Puun kuljetuksia helpottamaan savottojen hevosvarsiteille kehiteltiin auraus-, höyläys- ja jäädytyskalustoa. Tukit kuljetettiin parirekien avulla ja tukinajoa helpotti, jos rekien jalasväli oli suositeltu 61 cm. Tällöin jalakset liukuivat höylätyillä ja jäädytetyillä raiteilla helpommin.
Vielä 1960-luvun alussa metsistä hakattu puutavara vedettiin pois lähes kokonaan hevosilla. Vaikka traktorit alkoivat yleistyä maatiloilla, maataloustraktorit olivat aluksi liian tehottomia metsätöihin. Hankintakaudella 1960-1961 Suomessa oli metsätöissä vielä noin 55.000 hevosta, mutta vuonna 1970 enää 17.300.