Samuli Paulaharju on kerännyt kirjaansa Kainuun mailta (1922) tietoutta kainuulaisten lasten vanhoista leikeistä ja peleistä. Yksi tavallisimmista ja yleisimmistä lasten leikeistä oli hippasilla olo. Yksi leikkijöistä oli hippana ja yritti tavoitella toisia, karkailevia leikkijöitä. Yleensä ennen leikin alkua määrättiin leikkiluvuilla se, kuka jää hipaksi. Leikkilukuna saatettiin käyttää esimerkiksi tällaista lorua:
”Yksis, toksis,
toravia, käräviä,
käymään, näymään,
niippuu, naappuu,
sulavata suitsaa,
valavata vaitsaa,
kirjava käsi, koukkusormi,
mene metsään,
pukkaa tästä pää pois.”
Karhusilla olo
Hippasilla oloa muistutti kovasti myös leikki karhusilla. Siinä yksi leikkijöistä oli karhu ja toiset lampaita. Lampaat yrittivät pakoilla karhua ja määkivät samalla:
”Eipä se karhu kauvan juokse
yhtä viittä neljännestä.”
Jos karhu onnistui jonkun lampaista saamaan kiinni, niin tästä tuli vuorostaan karhu.
Kukkokuurosilla olo
Kun karhusilla olo alkoi kyllästyttää, voitiin ryhtyä kukkokuurosille. Siinä yksi leikkijöistä meni nurkan taakse kuurottamaan ja sieltä kolkutteli ja sanoi:
”Kukko kuuroa keittää,
kana lieskoa lämmittää
Herejää… herejää!
joko heräsit? Jo!”
Sillä aikaa toiset leikkijät menivät piiloon ja lorun lausuttuaan kuurottaja ryhtyi heitä etsimään. Jos kuurottaja löysi jonkun piilostaan, kävi hän kolauttamassa nurkkaansa eli panemassa kirjaan. Jos taas löydetty leikkijä ehti käydä panemassa kuurottajan nimen kirjaan ennen kuurottajaa, jäi kuurottaja toimettomaksi. Samalla tavalla voitiin leikkiä kolkkasilla navetassa piiloutumalla navetanparsiin.
Pallopelit
Kesäaikaan ulkosalla voitiin leikkiä myös esimerkiksi pallopelejä. Yksi tällainen pallopeli oli nelisuolasilla, johon tarvittiin neljä pelaajaa. Kaksi heistä seisoi keppi kädessä vastakkain vähän matkan päässä toisistaan ja toinen jalka oli pikku koperon eli pesän peittona.
Kaksi leikkijää puolestaan seisoi kummankin pesässä seisovan leikkijän selän takana ja heittelivät toisilleen palloa pesässä olijoiden yli. Jos pesässä olijat onnistuivat lyömään palloa, piti heidän käydä suolasilla eli kopauttamassa keppejään yhteen. Sillä aikaa toiset yrittivät saada pallon pesään ja jos tässä onnistuivat, pääsivät itse pesään. Samoin pesään pääsi, jos onnistui saamaan pallon ilmasta kiinni.
Kirppu, kivenheitto, sylipaini
Kirppu oli myös vanha leikki, jossa yksi kerrallaan leikkijä pesässä ollessaan löi palikkaa eli kirppua. Lyöjä otti kirpun kepillä maasta ja samalla sinkautti sitä kepillään. Toiset leikkijät yrittivät saada omilla kepeillään palikan ilmasta kiinni ja jos tässä onnistuivat, saivat he siitä kymmenen iskua. Jos taas kirpun sai kiinni maasta, kun se vielä liikkui, sai tästä palkkioksi viisi iskua. Jos pesässä olija onnistui lyömään kirppua, sai hän siitä kolme iskua. Jos hän ei taas osunut kirppuun, menetti hän kaikki iskunsa. Tällöin muut pelaajat yrittivät saada viskattua kirpun pesään ja jos tässä onnistuivat, pääsivät vuorostaan pesälle lyöjäksi. Voittaja oli se, joka sai ensimmäisenä sata iskua.
Kun kirppupeliin kyllästyttiin, ryhdyttiin esimerkiksi heittämään kiveä ja kilpailtiin siitä, kuka heittää kauimmaksi tai korkeimmalle. Lisäksi suosittuja olivat erilaiset voimainkoitokset, kuten vanha suomalainen sylipaini.