Arvokasvatuksen myötä, ihminen pyrkii
- oikeudenmukaisuuteen,
- yhdenvertaisuuteen,
- suvaitsevuuteen,
- moniarvoisuuteen,
- monikulttuurisuuteen (sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen) sekä myös
- ekologiseen että taloudelliseen kestävyyteen.
Ekologinen kestävyys
edellyttää, että kehitys on tasapainossa luonnonilmiöiden kanssa, ja ottaa huomioon luonnonvarojen säilymisen ja riittävyyden. Luonto, yhteiskunta ja ihminen ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Kaiken perusta on ekologinen kestävyys.
Taloudellisen kestävyyden
edellytyksenä on kehityksen taloudellinen pohja. Kestävä kehitys edellyttää sekä voimakkaita toimenpiteitä aineellisen kasvun hillitsemiseksi että teknologian kehittämistä. Taloudellinen kestävyys edellyttää pehmeän arvokeskustelun ja kovan osaamisen liittoa. Teknologiaa kehittämällä pyritään tuottamaan enemmän vähemmillä luonnonvaroilla. Energian ja materiaalin tehokas käyttö ja kierrätys ovat tulevaisuuden tärkeitä kilpailutekijöitä tuotteiden markkinoinnissa.
Sosiaalisessa kestävyydessä
on kysymys yksilön ja yhteisön elämänhallinnan parantamisesta. Vaikka hyvinvointi-yhteiskunnan palveluja jouduttaisiin supistamaan, ei tuloksena saa olla heitteillejättöyhteiskunta, vaan entistä vahvemmilla elämänhallintatiedoilla ja – taidoilla varustettu kansalaisyhteiskunta. Maailmanlaajuisesti sosiaalinen kestävyys on tulevalle kehitykselle merkittävä asia.
Kulttuurinen kestävyys
edellyttää, että kehitys on sopusoinnussa ihmisten kulttuurin ja arvojen kanssa. Kulttuurisesti kestävän kehityksen on rakennuttava kunkin kansan omalle kulttuuriperinnölle ja arvomaailmalle, jotta sillä olisi edellytyksiä jatkua ja kehittyä.