Pedatutoreiden ajatuksia arvioinnin nykytilasta
Ajatusten pohjana Totuus arvioinnin laadun nykytilasta Suomessa -video
Arviointi on edelleen yksi haastavimmista opettajan työhön liittyvistä tehtävistä. Tämä mielipide nousi hyvin vahvasti esille opettajien keskusteluissa videon katsomisen jälkeen. Arvioinnin ei todettu olevan Suomessa tasa-arvoista tällä hetkellä, joka toisaalta tuntui uskomattomalta, mutta ei se kuitenkaan silti tietona ollut yllättävää. Videolla esitetyt asiat miellettiin todeksi, mutta samalla kysyen, mitä asialle voisi tehdä?
Video herätti myös ahdistuksen ja epätoivon tunteita. Arvioinnin todettiin olevan vaikeaa etenkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka eivät saavu kouluun. Videolla esitettyjä näkökohtia pidettiin provosoivina, joissa painotettiin epäkohtia. Arvioinnin todettiin olevan subjektiivista, joka ei perustu pelkästään pidettyihin kokeisiin. Valtakunnallisten tulosten esittely nähtiin epäluonnollisina, koska eri kokeista saa eri pistemäärän.
Seuraavaksi osallistujat pohtivat, iImeneekö arvioinnin eriarvoisuutta saman aineen opettajien välillä samassa koulussa? Kyllä, näin todettiin tapahtuvan, mutta yleisesti tällaista eriarvoisuutta ei kuitenkaan pitäisi ilmetä. Ratkaisuksi esitettiin yhteisiä keskusteluja kollegoiden kanssa ja yleensäkin tekemällä enemmän yhteistyötä. Opettajat tekevät yhä omia päätöksiä ja kaikilla on omia painotuksia. Esille nostettiin myös näkemys erityisoppilaiden arvioinnista suhteessa yleisopetuksen oppilaisiin. Todettiin myös, että harvoissa aineissa opettajat pitävät täsmälleen samoja kokeita kaikille.
Sama teema jatkui kysymyksellä, ilmeneekö arvioinnin eriarvoisuutta saman aineen opettajien välillä eri kouluissa samalla paikkakunnalla? Vaikka yhteisiä ohjeita todettiin olevan käytössä paljon, niin vastaajien näkemyksenä oli, että eri kouluissa painotetaan eri osa-alueita myös paikkakunnan sisällä. Erojen katsottiin olevan sitä suuremmat, mitä isompi välimatka on koulujen välillä ja mitä vähemmän opettajilla on yhteistyötä ja yhteisiä keskusteluja. Samoin myös eri kouluissa voi olla samassa aineessa käytössä eri kirjasarja, joka tietysti täytyy myös huomioida. Mielenkiintoinen oli myös kommentti, jossa todettiin opettajien olevan usein pitkään samassa koulussa töissä, jolla on oma vaikutuksensa. Viimeisenä tähän sarjaan liittyvänä piti pohtia, ilmeneekö arvioinnin eriarvoisuutta maantieteellisesti saman aineen sisällä. Tässä kannanotot jakaantuivat selkeästi; kyllä ja ei pitäisi, mutta kyllä ilmenee. Lopputuloksena molemmat näkemykset merkitsevät siis samaa.
Mistä arvioinnin eriarvoisuus sitten syntyy? Arvioinnin todettiin olevan muutakin kuin pidettyjä kokeita ja niiden tuloksia. Keinona eriarvoisuutta voisi yrittää poistaa saman koulun sisällä järjestämällä koko ikäluokalle samat kokeet. Koulujen yhdistelmillä katsottiin olevan vaikutusta: yhtenäisperuskoulu vs. yläkoulu-lukio yhdistelmä. Myös opettajien eri painotuksilla on omat vaikutuksensa, esim. kielten opinnoissa toinen opettaja painottaa suullista osaamista ja toinen taas kirjallista. Jokainen oppilas on kuitenkin oma persoonallisuus, ja tuntiaktiivisuudella todettiin olevan merkittävä vaikutus arvioinnissa.
Näiden pohdintojen jälkeen oli poistuvien ilmeistä luettavissa hieman hämmennystä ja jotain muutakin, jota saattelivat syvät huokaukset ja hiljainen puheensorina. Keskustelu siis jatkui.
Leijumaan jäi myös ajatus, miten yhteistyön lisääminen niin oman koulun sisällä kuin saman kaupungin koulujen välillä vaikuttasi kaikenlaisen eriarvoisuuden vähenemiseen?
Terveisin Keskuskoulun pedatutorit Elisa Karhu, Mira Kaajavirta ja Timo Mikkonen