Tällä sivulla kerrotaan, mitä poikkeamis- ja suunnittelutarveratkaisupäätöksen yhteydessä arvioidaan. Poikkeamisluvan yhteydessä käytetään oikeudellista harkintaa, jolloin arvioidaan ovatko poikkeamisen edellytykset olemassa. Poikkeamiseen täytyy olla erityinen syy. Lisäksi käytetään tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Suunnittelutarveratkaisu sisältää ainoastaan oikeudellista harkintaa.
Poikkeamislupaharkinta
Poikkeamisluvan yhteydessä käytetään oikeudellista harkintaa, jolloin arvioidaan ovatko poikkeamisen edellytykset olemassa. Poikkeamiseen täytyy olla erityinen syy. Poikkeamisen edellytyksistä on säädetty Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä:
Poikkeaminen ei saa:
1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista;
3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai
4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.
Poikkeamiseen täytyy olla aina erityinen syy, joka esitetään poikkeamislupahakemuksessa. Erityinen syy ei voi olla henkilöön liittyvä esimerkiksi henkilön ikä tai perhetilanne vaan yleensä erityinen syy kytkeytyy maankäyttöön. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi asemakaavan toteutumisen edistäminen, kaupunkikuvallisten tavoitteiden edistäminen tai suojelutavoitteiden edistäminen.
Poikkeamislupa-asiaa ratkaistaessa käytetään myös tarkoituksenmukaisuusharkintaa, joka on ns. vapaata harkintaa. Vaikka oikeudelliset edellytykset olisivat olemassa, ei se välttämättä johda myönteiseen päätökseen. Tarkoituksenmukaisuusharkinnan käyttämistä ohjaavat hallinnon yleiset periaatteet, kuten tarkoitussidonnaisuuden periaate, yhdenvertaisen kohtelun periaate, harkintavallan väärinkäytön kieltävä periaate jne. Tarkoituksenmukaisuusharkinta ei siis ole mielivaltaista.
Haja-asutusalueen ranta-alueella maanomistajien tasapuolisen kohtelun arvioiminen ja riittävän vapaan rannan turvaaminen edellyttää useimmiten emätilatarkastelun tekemistä. Myös kuivalla maalla voidaan tarkastella, onko emätilasta jo ehditty lohkoa useita rakennuspaikkoja ja mitkä ovat muiden maanomistajien mahdollisuudet toimia samoin.
Harkinta suunnittelutarveratkaisun yhteydessä
Suunnittelutarveratkaisu sisältää ainoastaan oikeudellista harkintaa. Suunnittelutarveratkaisun edellytyksistä säädetään Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä:
Sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen:
1) ei aiheuta haittaa asemakaavoitukselle, yleiskaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) on sopivaa yhdyskuntateknisten verkostojen, liikenneväylien toteuttamisen sekä liikenneturvallisuude ja palvelujen saavutettavuuden kannalta; ja
3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saa rakentaa jo olevaan asuntoon tai maatilaan kuuluvan talousrakennuksen sekä jo olevaan maaseutuyritykseen kuuluvan maa- ja metsätalouden tai sen liitännäiselinkeinon harjoittamista varten tarpeellisen rakennuksen. Rakennuslupa voidaan 1 momentissa säädetyn estämättä myöntää myös rakennuksen korjaamiseen tai asuinrakennuksen vähäiseen laajentamiseen. (21.4.2017/230)
Rakentaminen suunnittelutarvealueella ei myöskään saa johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.
Suunnittelutarveratkaisua tehdessään viranomainen arvioi ovatko nämä edellytykset olemassa. Jos edellytykset täyttyvät, on ratkaisu myönteinen.
MRL 137 § Rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella
MRL 171 § Poikkeamistoimivalta ja poikkeamisen edellytykset
MRL 172 § Alueellinen poikkeaminen